Ja niinpä jonkinlainen kausi flunssa saavutti minutkin, juuri sopivasti viikkoa ennen lähtöä. Joten onneksi olin rauhoittanut näitä päiviä..
Olin viime viikon kisaamassa Lontoon maailma cupin osakilpailussa ja koska tuon matkan aikana ei paljon muuhun tullut keskityttyä kuin omaan ja vähän teaminkin suorituksiin niin oli hiukan outo tunne tulla takaisin ja todeta että tosiaan elämähän jatkuu noiden kisojenkin jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu että olen ollut jo pari viikkoa ennen tuota kisaa toinen aivopuolisko keskittymässä omaan suoritukseen, niin kaukaisilta tuntuu ajatukset ennen tuota reissua.
Tapasin kisapaikalla tietenkin myös belgialaisten joukkueen jäseniä ja he toivottivat minut oikein tervetulleeksi maahan. Sain myös hyviä kontakteja paikallisen lajiliiton johtoon, mikäli jotain epäselvyyksiä tulee.
Tavallaan hyvä että nyt sairastan koska siten on epätodennäköisempää sairastua ainakaan heti Belgiaan päästyäni. En tiedä onko kovin montaa yhtä ikävää asiaa kuin sairastaa ulkomaille, varsinkin mikäli yhteinen kieli hoitavan lääkärin kanssa puuttuu. Ja tietenkin kun mitään lääkkeitä en uskalla ottaa vastaan ennenkuin olen ne tarkistanut. Muistan joskus Kreikassa työskennellessäni kun minulle annettiin epämääräisiä vihreitä pillereitä lääkärin pöytälaatikosta, lupasin tietenkin syödä kiltisti, mutta saattoi olla että suomalaistyttö unohti lääkkeiden oton.
Toivottavasti tämä ei nyt ole mitään kausiflunssaa pahempaa ja selviäisin tästä hiukan kevyemmällä oleilulla parissa päivässä.
Ensimmäisiä vapaapäiviä jouduin jo Belgian suunnalta kyselemään yhden tiedossa olevan leirin takia, joten saa nähdä miten siihen suhtaudutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti