Reilun kahden vuoden hiljaiselon jälkeen..
Kahden vuoden aikana olen kirjoitellut kuulumisiani hieman huonosti vaikka blogi onkin toisella sivustolla jatkanut elämäänsä jollain tapaa. Blogin kirjoittamisen muodikkuus tuntui ajavan oman motivaationi nurkkatilaan josta hieman hain itseäni ja omaa tyyliäni kirjoittaa kuulumisiani. En halua profiloitua pelkästään pia-pyöräilijäksi vaan haluan kertoa monipuolisemmin kuulumisistani, hieman päiväkirjamaisesti pohtien.
Kahden vuoden sisään mahtuu monta kilometriä fillarilla, muutto pääkaupunkiseudulle, asettautuminen työelämään bioanalyytikkona, elämäni ensimmäinen kipsi ja toinen poskionteloleikkaus.
Joulukuussa tehty poskionteloiden uusi avarrusleikkaus onnistui hyvin. Edellisestä leikkauksesta kasvaneet kiinnikkeet olivat tukkineet toisen puolen liki täydellisesti ja poskiontelontulehduskierteestä kärsin vuosi sitten jälleen. Tällä kertaa leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Puudutuksesta toipuminen on nopeampaa kuin nukutuksesta ja kun nyt itselläkin on hieman enemmän kokemusta sairaalamaailmasta, niin ei se edes ajatuksea tuntunut kovinkaan pelottavalta. Luottamus hoitohenkilökuntaan ja puudutteisiin auttoivat suhtautumaan tilanteeseen rennosti.
Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin niin hengityksellä on suunnattoman suuri merkitys ihmisen elämässä. Viime kaudella harjoittelun kehityksen ja rasituksen mittaaminen ei ollut lainkaan johdonmukaista vaan koko ajan piti olla tuntosarvet herkkänä, koska ilmeisesti krooninen tulehdustila teki tepposiaan jatkuvasti. Nyt kun hengittäminen on normalisoitu, on harjoittelukin mennyt eteenpäin; kroppa ottaa rasitusta vastaan ja palautuu ennakoidusti.
Harjoittelun lomassa kävin jo maaliskuussa Belgian maantiekisoja kokeilemassa. Ajaminen vauhdikkaassa porukassa hiukan arvelutti mutta sen sainkin nopeasti haltuun. Yllätyin hieman itsekin kuinka helpolta ajaminen tuntui. Suomen kisakausi alkaa vasta huhtikuun lopussa vaikka maantiekauden pääpaino onkin heti alkukaudesta ja suurin osa kisoista ajoittuukin toukokuulle. Maantie SM-kisat ajetaan tänä vuonna Turun Kakskerrassa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Tamminkuussa kävin ajamassa viikon verran Teneriffalla. Rasitusta sain kerrytettyä, lisäksi tuntui että poskionteloiden arpeumat korjaantuivat vasta siellä. Monesti aikaisemminkin olen huomannut että useat haavat, joiden paraneminen Suomen talvessa tuntuu pitkittyvät, paranevat Espanjan auringossa muutamassa päivässä. Nyt maaliskuun lopussa kutsuu vuorostaan Mallorca. Mallorcalla en olekaan pariin vuoteen käynyt joten odotan innolla tuttuihin maisemiin pääsemistä.
Syömiseni suhteen olen tehnyt pieniä kokeiluja, koska mahani on reagoinut välillä omituisesti. Helikot, laktoosit, keliakiat yms. allergiatestit osoittautuivat kerta toisensa jälkeen negatiivisiksi joten piti miettiä asioita hieman syvällisemmin, jotta ymmärsin että banaani yhdistyi oireisiin monesti. Muutamaan viikkoon en tuota makeaa ja helppoa välipalaa suuhuni pistäny ja kuinka ollakaan; oireet katosivat. Ärtyvän suolen oireyhtymä-diagnoosiakin minulle tarjottiin monelta suunnalta mutten oikein tunnistanut itseäni oireista. Olen kuitenkin hieman kokeillut syödä vähemmän viljatuotteita ja huomannut sen erittäin helpoksi keinoksi lisätä kasviksia ruokavalioon. Kesäkurpitsasta saa suht edukkaan pastan korvikkeen jopa lasagneen. Lisäämällä kasvissosekeittoon linssejä ennen soseuttamista, saa keiton rakennetta samettisemmaksi, eikä suurustetta välttämättä tarvitse. Juuri nyt jääkaapissa onkin kattilallinen herkullista ja samettisen pehmeää porkkana-bataatti-linssikeittoa. Kestävyysurheilija hikoilee paljon joten kivennäisaineista ja riittävästä suolan saannista pitää pitää huoli. Puhdistamaton suola on mielestäni paremman makuista ja pehmeämpää. Myös maitotuotteita olen kuin vahingossa vähentänyt. Tai lähinnä ihan silkan maidon juomista. Maitorahkaa ja raejuustoa lisäilen mm. aamupuuroon. Leireillä kun ruokaa ei välttämättä saa itse valmistettua, jolloin aamupala-rutiineihinkin tulee isoja muutoksia mutta niiden jälkeen kotoisatrutiinit onkin jälleen pykälän maukkaampia ja mieluisampia. :)
Kahden vuoden aikana olen kirjoitellut kuulumisiani hieman huonosti vaikka blogi onkin toisella sivustolla jatkanut elämäänsä jollain tapaa. Blogin kirjoittamisen muodikkuus tuntui ajavan oman motivaationi nurkkatilaan josta hieman hain itseäni ja omaa tyyliäni kirjoittaa kuulumisiani. En halua profiloitua pelkästään pia-pyöräilijäksi vaan haluan kertoa monipuolisemmin kuulumisistani, hieman päiväkirjamaisesti pohtien.
Kahden vuoden sisään mahtuu monta kilometriä fillarilla, muutto pääkaupunkiseudulle, asettautuminen työelämään bioanalyytikkona, elämäni ensimmäinen kipsi ja toinen poskionteloleikkaus.
Joulukuussa tehty poskionteloiden uusi avarrusleikkaus onnistui hyvin. Edellisestä leikkauksesta kasvaneet kiinnikkeet olivat tukkineet toisen puolen liki täydellisesti ja poskiontelontulehduskierteestä kärsin vuosi sitten jälleen. Tällä kertaa leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Puudutuksesta toipuminen on nopeampaa kuin nukutuksesta ja kun nyt itselläkin on hieman enemmän kokemusta sairaalamaailmasta, niin ei se edes ajatuksea tuntunut kovinkaan pelottavalta. Luottamus hoitohenkilökuntaan ja puudutteisiin auttoivat suhtautumaan tilanteeseen rennosti.
Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin niin hengityksellä on suunnattoman suuri merkitys ihmisen elämässä. Viime kaudella harjoittelun kehityksen ja rasituksen mittaaminen ei ollut lainkaan johdonmukaista vaan koko ajan piti olla tuntosarvet herkkänä, koska ilmeisesti krooninen tulehdustila teki tepposiaan jatkuvasti. Nyt kun hengittäminen on normalisoitu, on harjoittelukin mennyt eteenpäin; kroppa ottaa rasitusta vastaan ja palautuu ennakoidusti.
Harjoittelun lomassa kävin jo maaliskuussa Belgian maantiekisoja kokeilemassa. Ajaminen vauhdikkaassa porukassa hiukan arvelutti mutta sen sainkin nopeasti haltuun. Yllätyin hieman itsekin kuinka helpolta ajaminen tuntui. Suomen kisakausi alkaa vasta huhtikuun lopussa vaikka maantiekauden pääpaino onkin heti alkukaudesta ja suurin osa kisoista ajoittuukin toukokuulle. Maantie SM-kisat ajetaan tänä vuonna Turun Kakskerrassa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Tamminkuussa kävin ajamassa viikon verran Teneriffalla. Rasitusta sain kerrytettyä, lisäksi tuntui että poskionteloiden arpeumat korjaantuivat vasta siellä. Monesti aikaisemminkin olen huomannut että useat haavat, joiden paraneminen Suomen talvessa tuntuu pitkittyvät, paranevat Espanjan auringossa muutamassa päivässä. Nyt maaliskuun lopussa kutsuu vuorostaan Mallorca. Mallorcalla en olekaan pariin vuoteen käynyt joten odotan innolla tuttuihin maisemiin pääsemistä.
Syömiseni suhteen olen tehnyt pieniä kokeiluja, koska mahani on reagoinut välillä omituisesti. Helikot, laktoosit, keliakiat yms. allergiatestit osoittautuivat kerta toisensa jälkeen negatiivisiksi joten piti miettiä asioita hieman syvällisemmin, jotta ymmärsin että banaani yhdistyi oireisiin monesti. Muutamaan viikkoon en tuota makeaa ja helppoa välipalaa suuhuni pistäny ja kuinka ollakaan; oireet katosivat. Ärtyvän suolen oireyhtymä-diagnoosiakin minulle tarjottiin monelta suunnalta mutten oikein tunnistanut itseäni oireista. Olen kuitenkin hieman kokeillut syödä vähemmän viljatuotteita ja huomannut sen erittäin helpoksi keinoksi lisätä kasviksia ruokavalioon. Kesäkurpitsasta saa suht edukkaan pastan korvikkeen jopa lasagneen. Lisäämällä kasvissosekeittoon linssejä ennen soseuttamista, saa keiton rakennetta samettisemmaksi, eikä suurustetta välttämättä tarvitse. Juuri nyt jääkaapissa onkin kattilallinen herkullista ja samettisen pehmeää porkkana-bataatti-linssikeittoa. Kestävyysurheilija hikoilee paljon joten kivennäisaineista ja riittävästä suolan saannista pitää pitää huoli. Puhdistamaton suola on mielestäni paremman makuista ja pehmeämpää. Myös maitotuotteita olen kuin vahingossa vähentänyt. Tai lähinnä ihan silkan maidon juomista. Maitorahkaa ja raejuustoa lisäilen mm. aamupuuroon. Leireillä kun ruokaa ei välttämättä saa itse valmistettua, jolloin aamupala-rutiineihinkin tulee isoja muutoksia mutta niiden jälkeen kotoisatrutiinit onkin jälleen pykälän maukkaampia ja mieluisampia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti