Kansainvälinen naisten etappiajo ajettiin pääkaupunkiseudulla viikonloppuna. Neljännen kerran järjestetyt etapit saivat nyt naisia pyöriensä kanssa Virosta, Unkarista, Israelista, Sveitsistä, Norjasta, Espanjasta ja muistamattomasti vielä jostain maailman kolkasta ostamaan lentoliput Suomeen.
Ensimmäinen etappi ajettiin Helsingin ytimessa Baanalla. Rata on teknisesti helppo mutta ajettaessa on oltava tarkkana rytmityksen kanssa. Huikean reitistä tekee sen sijainti, tori-meinikin, yleisö ja kannustus. Ajoin oman ennätykseni kyseisellä radalla joskin hiukan jäi kaivertamaan että olin aamupäivän töissä, mikä ei ihan parasta valmistautumista tuollaiseen anna. Mutta työvuorolistaa suunniteltaessa en vielä itse oikein uskonut omaan kuntoon...
Toinen päivä oli kahden etapin päivä jossa aamun aika-ajoni meni teknisistä epäsujuvuuksista huolimatta liki niin täydellisesti kuin vain voi. Rata on jostain syystä itselleni jotenkin inhokki.. ehkä siksi että se on niin lähellä kotia ja saattaa olla että joskus sitä on ajettu talvilenkillä niin sanotusti seitin ohuessa kotia kohti.. ;) Mutta sisäinen pieni tempokuskini teki jonkinlaisen kampäkin.
Iltapäivän etappi ajettiin viime vuoden tapaan sateessa, joskin nyt ulkomaisten kuskien armoksi kohtuullisessa kymmenen asteen lämpötilassa. Etappivoitto. Pistihän se iloiseksi ja oli ikäänkuin paras kiitos suuren suuren ja hienon työn tehneille huoltojoukoillekin! Maaliin tulon jälkeen kurkkasin hieman takakiekkoani josta eräs kilpasisko olikin jo matkan varrella palautettakin antanut ja heiluihan se..melkein yhtä paljon sivusuunnassa kuin eteenpäinkin. Ilmeisesti märkä tienpinta oli tällä kertaa onneni, koska märkään ja kylmää hiilikuituun ei jarrupalat pahemmin ota kiinni.
Sunnuntaina skabailut aloitettiin jo (liian) aikaisin aamulla. Rankka rata tiputti pääjoukosta välikirien ansiosta porukkaa pikkuhiljaa ja lopuksi maaliin tultiin pienissä porukoissa. Itse kisasin suht vapain mielin koska edellsipäivä painoi jaloissa itsellä, mutta myös muilla ja edellisen päivän etappivoiton ansiosta kisat olivat omalta osaltani jo menneet paljon paremmin kuin ajattelin. Jyrkän maalimäen kiipesin kuitenkin viimeisen, yhdeksännen kerran neljäntenä.
Mahtava viikonloppu. Upeita joukkueita, mahtavaa talkooporukkaa, huikeat maalaismaisemat (ja virpojat), hieno kisa!
Ensimmäinen etappi ajettiin Helsingin ytimessa Baanalla. Rata on teknisesti helppo mutta ajettaessa on oltava tarkkana rytmityksen kanssa. Huikean reitistä tekee sen sijainti, tori-meinikin, yleisö ja kannustus. Ajoin oman ennätykseni kyseisellä radalla joskin hiukan jäi kaivertamaan että olin aamupäivän töissä, mikä ei ihan parasta valmistautumista tuollaiseen anna. Mutta työvuorolistaa suunniteltaessa en vielä itse oikein uskonut omaan kuntoon...
Toinen päivä oli kahden etapin päivä jossa aamun aika-ajoni meni teknisistä epäsujuvuuksista huolimatta liki niin täydellisesti kuin vain voi. Rata on jostain syystä itselleni jotenkin inhokki.. ehkä siksi että se on niin lähellä kotia ja saattaa olla että joskus sitä on ajettu talvilenkillä niin sanotusti seitin ohuessa kotia kohti.. ;) Mutta sisäinen pieni tempokuskini teki jonkinlaisen kampäkin.
Iltapäivän etappi ajettiin viime vuoden tapaan sateessa, joskin nyt ulkomaisten kuskien armoksi kohtuullisessa kymmenen asteen lämpötilassa. Etappivoitto. Pistihän se iloiseksi ja oli ikäänkuin paras kiitos suuren suuren ja hienon työn tehneille huoltojoukoillekin! Maaliin tulon jälkeen kurkkasin hieman takakiekkoani josta eräs kilpasisko olikin jo matkan varrella palautettakin antanut ja heiluihan se..melkein yhtä paljon sivusuunnassa kuin eteenpäinkin. Ilmeisesti märkä tienpinta oli tällä kertaa onneni, koska märkään ja kylmää hiilikuituun ei jarrupalat pahemmin ota kiinni.
Sunnuntaina skabailut aloitettiin jo (liian) aikaisin aamulla. Rankka rata tiputti pääjoukosta välikirien ansiosta porukkaa pikkuhiljaa ja lopuksi maaliin tultiin pienissä porukoissa. Itse kisasin suht vapain mielin koska edellsipäivä painoi jaloissa itsellä, mutta myös muilla ja edellisen päivän etappivoiton ansiosta kisat olivat omalta osaltani jo menneet paljon paremmin kuin ajattelin. Jyrkän maalimäen kiipesin kuitenkin viimeisen, yhdeksännen kerran neljäntenä.
Mahtava viikonloppu. Upeita joukkueita, mahtavaa talkooporukkaa, huikeat maalaismaisemat (ja virpojat), hieno kisa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti