Kuten jo olen kyllästymiseen asti toistanut että pääsin viime vuonna toden teolla treenaamaan vasta poskionteloleikkauksen jälkeen joulukuun lopussa. Sen jälkeen en oikein muuta ole tehnytkään ja on ollut aivan huikeata itsekin katsella tuloksia; taistelussa (hatti)watteja vastaan!
Tuota rasitusta on tarkkailtu tarkemmin kuin koskaan ja vaikka rasitusmäärää onkin kunnon kasvaessa koko ajan nostettu niin levosta on myös huolehdittu. Nyt kuitenkin kävi hieman vanhanaikaisesti, enkä arvannut itsekään että rasitustila oli niin valtava. Kansainvälistä kisameininkiä piti päästä Sveitsissä maistelemaan ja haistelemaan mutta kroppani päätti toisin; sykkeet ja tehot jäivät niin mataliksi etten muista koska viimeksi. Kuitenkaan en usko että tilanne on kovin vakava; parin lepopäivän jälkeen olen jo taas oma, ärsyttävän energinen itseni, kun vielä viime viikolla olin lähinnä suorittaja.
Se on jännä miten jälkeenpäin sen suorittamis-fiiliksen vasta huomaa, toki veriarvotkin oli hiukan alavireiset, mutta sykkeet oli naisten etappien rasituksesta jo lähteneet palautumaan.
Kausi on kuitenkin vielä pitkä ja nälkä kasvaa syödessä joten seuraava näytöpaikka on jo kirkkaana mielessä. ;)
Kun aloitin pyöräilyn, sain heti ensimmäisten parin vuoden jälkeen otsikkooni leiman "tempokuski". Ajan saatossa kuitenkin fillarilla ajotaidot, tekniikka ja oma kropan hallinta, sekä pyörän hallinta ovat kehittyneet ja pikkuhiljaa alan omasta mielestänikin olla enemmän lyhyempien matkojen kanssa parempi. Sinänsä jännä, koska yleensä olet parhaimmillasi siinä mistä tykkäät ja minä tykkään ajaa tempoa..?
Noh, maantien SM-kisat lähestyvät ja sillä sitten vertaillaan taas. Toisaalta on hyvä että tänä vuonna aika-ajo ja maantie ovat melkein kahden viikon päässä toisistaan koska aina on mahdollista että tulee kipeäksi tms. toisaalta kunnon piikkaaminen kahdeksi viikoksi voi olla hiukan haasteellista.
Mutta hei, pääskyset on täällä jo eli se on KESÄ! Nyt tarvii mennä tarkistamaan alueen parhaat jäätelöaltaat! ;)
Tuota rasitusta on tarkkailtu tarkemmin kuin koskaan ja vaikka rasitusmäärää onkin kunnon kasvaessa koko ajan nostettu niin levosta on myös huolehdittu. Nyt kuitenkin kävi hieman vanhanaikaisesti, enkä arvannut itsekään että rasitustila oli niin valtava. Kansainvälistä kisameininkiä piti päästä Sveitsissä maistelemaan ja haistelemaan mutta kroppani päätti toisin; sykkeet ja tehot jäivät niin mataliksi etten muista koska viimeksi. Kuitenkaan en usko että tilanne on kovin vakava; parin lepopäivän jälkeen olen jo taas oma, ärsyttävän energinen itseni, kun vielä viime viikolla olin lähinnä suorittaja.
Se on jännä miten jälkeenpäin sen suorittamis-fiiliksen vasta huomaa, toki veriarvotkin oli hiukan alavireiset, mutta sykkeet oli naisten etappien rasituksesta jo lähteneet palautumaan.
Kausi on kuitenkin vielä pitkä ja nälkä kasvaa syödessä joten seuraava näytöpaikka on jo kirkkaana mielessä. ;)
Kun aloitin pyöräilyn, sain heti ensimmäisten parin vuoden jälkeen otsikkooni leiman "tempokuski". Ajan saatossa kuitenkin fillarilla ajotaidot, tekniikka ja oma kropan hallinta, sekä pyörän hallinta ovat kehittyneet ja pikkuhiljaa alan omasta mielestänikin olla enemmän lyhyempien matkojen kanssa parempi. Sinänsä jännä, koska yleensä olet parhaimmillasi siinä mistä tykkäät ja minä tykkään ajaa tempoa..?
Noh, maantien SM-kisat lähestyvät ja sillä sitten vertaillaan taas. Toisaalta on hyvä että tänä vuonna aika-ajo ja maantie ovat melkein kahden viikon päässä toisistaan koska aina on mahdollista että tulee kipeäksi tms. toisaalta kunnon piikkaaminen kahdeksi viikoksi voi olla hiukan haasteellista.
Mutta hei, pääskyset on täällä jo eli se on KESÄ! Nyt tarvii mennä tarkistamaan alueen parhaat jäätelöaltaat! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti