Kupin puolivälissä

Miten ihmeessä maantie-cup voi olla jo puolivälissä? Jotenkin omassa mielessä olen taas päässyt vahingossa siihen ajatukseen ettei kesä lopu ikinä...Noh, on sinne viimeiseen skabaan vielä kolme kuukautta..
En kuitenkaan hetkeäkään miettinyt etteikö motivaatiota kisaamiseen riittäisi. Alkukausi on mennyt mukavasti ja nousujohteisesti. Silti suurin ja rakkain kilpailija tuntuu edelleen olevan hattiwatti ja suhtaudun kilpailuihin hyvinä harjoituksina. Malagan leirin jälkeen kropassa on ollut jotain pientä kummallista fiilistä. Epämääräinen kuvaus epämääräisistä oireista, koska mitään vikaa ei varsinaisesti ole ollut mutta jotenkin tuntunut oudolta. Tehotkin ovat olleet jotenkin outoja vaikkei ajaminen varsinaisesti mitenkään pahalta ole tuntunut. Nyt sunnuntaina kuitenkin se muuttui: lauantain startin hillittömät sykkeet olivat yön aikana muuttunee normaalin rauhalliseksi sykkimiseksi ja olo oli normaali. Oikein ihmettelin itsekin ja ajattelin että normaalius kyllä katoaa kun pääsen pyörän päälle, vaikka yleensä se on mennyt toisin päin. Nyt ajaminen tuntui kuitenkin hyvältä..vielä tunnin päästäkin. Hyvin ajoitettu paraneminen, juuri..juhannukseksi :) Jaksaa paremmin töissä.. ;)
Nyt on jo suuret suunnitelmat uusien rääkkien suhteen. Omat lempparitreenini tulevat ohjelmaan ihan pian..Tai tänään taidan ajatella kaikista treeneistä niin.

Ensimmäistä kertaa lähden myös kokeilemaan kansainvälisten ratakisojen tuntua kesällä. Siitä tulee varmasti jälleen yksi suuri seikkailu Italian maassa. Siistiä!