Treenaamisen ihanuus

Tällä viikolla olen toipunut vihdoin miestäni kunnollisesti maantie-äsmien aikasesta poskiontelontulehduksesta ja päässyt treenaamisen makuun jo. Jälkeenpäin taas hyvä olla viisas mutta olisi pitänyt tunnistaa oireet jo juhannuksena kun treeneistä palautuminen oli yhtäkkiä kovin hidasta ja olin jatkuvasti vähän väsähtänyt... kipukynnyt vaan on niin korkea ettei tajua olevansa kipeä ja tuntemus kuitenkin sen verran epämääräinen ja harjoittelun rasitus niin korkealla. Ihmettelin kyllä että kun ei vaan huvittanut ajaminen eikä Satakunnassa ajaminen ollut kivaa. En siis ollut pyörän päällä yhtään hyvällä tuulella..

Tällä ja viime viikolla meno on ollut ihan toista; ihmiset ovat käskeneet tarkistaa kahvin määrää kun leveän hymyn kanssa säntäilen lenkille ja hampaiden välit täynnä ötököitä lenkin jälkeen.
Nyt valmistaudutaan ratakisoihin ja fiilataan kuntoa ylös syksyn ajoihin. Tällä kaudella erityisesti lyhytkestoiset tehot ovat kehittyneet hurjasti vaikka ne ovat olleet hyviä jo ennenkin niin nyt alkaa itsekin tajuamaan että ne tosissaan ovat ihan eri luokkaa kuin vuosi sitten. Tällä viikolla olen saanut huikeita onnistumisen tunteita treeneistä joka kerta. On taas vähän tarkisteltu starttiakin ja siitäkin olen selvästi hiffannut jonkun kohan edellisiä vuosia paremmin koska..noh, katsotaan mihin se riittää. Nyt on hyvä buugi päällä ja pyörän päällä on taas kivaa. :)