Kaikenlaista..

Pientä hiljaiseloa taas tullut pidettyä..yleensä huomaan hiljeneväni kun menee huonosti tms., mutta nyt ei ole mennyt huonosti, vaan olen pohtinut monenlaisia asioita..
Tuntuu että kisakauden aikana pyöräilystä tulee jotenkin niin iso asia että huomaa miettivänsä jopa että mitä tekisi ilman lajia. Kun kisapaineet helpottaa niin huomaa kuinka paljon kaikkea muuta on. Onneksi. Vielähän toki kauden tärkeimmät kisat on ajamatta mutta jatkuva ravaaminen on sentään vähentynyt.


Onneksi omassa elämässä on niin paljon muutakin sisältöä.. Maailman paras koira kämppiksenä, asunto josta pääsee kaupunkiin ja luontoon vartissa ja asunto jota olen pikku hiljaa särmännyt, ja tottakai, ihmiset.
Syksy on ollut mielettömän aurinkoinen ja oikeastaan kuukauden ajan olen lähinnä päivystänyt sienimetsään pääsyä. Lillin kanssa se on ihan hauskaa, koska alkuun mielettömällä innolla kiskoen ja haukkuen ja tunnin päästä jo tylsistyneenä kattelee kun mamma pyllistelee mättään ääressä.


Offseason on ihan kulman takana jo ja voin kertoa että olen suunnitellut sen viettäväni salilla. Ihan hillitön sali-intoilu taas päällä. Se syttyi hiljalleen viime talven aikana pienestä kipinästä vallattomaksi roihuksi jota koko kesän säästöliekillä olen ylläpitänyt. Katsotaan palaanko pyörän päälle enää lainkaan. ;) Salilla on kuitenkin aina sateetonta, mukavan lämmintä, eikä ne peltomaisematkaan nyt varsinaisesti pyörän päälle kutsu...


Kuulostaako väsyneeltä? Hmm..ehkäpä vähän. Lähinnä siihen mihin suuntaa pyöräilyn pienet piirit ovat kehittymässä. En jaksa sellaista loanheittoa mitä (kilpa)pyöräilypiireissä on liikkeellä. Ei kiitos, se on kuitenkin vain pyöräilyä. En aio lähteä juonitteluihin mukaan mihinkään suuntaan. Aion jatkaa suorasanaisena ja omana itsenäni, vaikka se kuulemma omahyväiseltä ylpeydeltä ulkopuoliselle saattaa vaikuttaa. Pysyn laatikon ulkopuolella, koska täällä on tilaa ja vapaus valita. Teennäisyys ei ole eikä tule olemaan minun osaamistani.